Ei ilmeisesti riitä että hukkaan kodin kaaokseen tavaroita, sen lisäksi hukkasin bloginkin netin syövereihin!

No, paljonhan vuodessa ehtii tapahtua, lapset kasvaa ja ideat vaan lisääntyy. Radiikaalejakin ratkaisuja olen tehnyt, esimerkiksi luovuin kaikista nukkekodeista! Nyt lievitän ripitillausintoani tekemällä pieniä asetelmia sinne tänne pitkin kotia. Aloitin myös opiskelut viime syksynä, vuoden päästä mun pitäis olla valmis ajoneuvoasentaja. Mielenkiintoinen valinta, kun toisena vaihtoehtona olis ollut vaatetusalan perustutkinto. No, en halunnut sekoittaa työtä ja harrastuksia, niin päädyin sitten autorassariksi. Päivääkään en kadu, ala on todella kiinnostava ja monipuolinen.

Käsitöiden osalta se ideaähky vaan jatkuu... En saanut sitä tilkkutäkkiäkään valmiiksi, kun hukkasin mun hienon kaavion siitä, miten ne tilkut olis ollut kiva laittaa. Tuolla se laatikossa odottaa mua vieläkin, ja jos sen joskus saan valmiiksi niin myyn pois, en halua moista ikuisuusprojekstia kotiini muistuttamaan omasta hutiloinnistani. Kranssikin on samassa vaiheessa, voi että kun ihan hävettää!

Puolustuksena voisin sanoa, että viime jouluna sukitin puoli sukua, siihen hommaan tuhraantui jokunen jos toinenkin ilta. Ja olenpas myös neulonut nukeille sukkia ja tumppuja ja hattuja, jos niitä vaikka myymään joutais, niin saisi pari euroa lisää. Ja nukenvaatteitakin olen kaavoitellut, ja kankaitakin leikellyt, mutta ompelupuoli vähän tökkiii. Mun saumuri nimittäin muuttui puoliautomaatiksi, kun kaasupoljin hajosi. Lievää jännitysmomenttia siis aina kun alkaa ompelemaan, että meneekö sormetkin mukaan, kun se ei aina pysähdy kun niin toivoo...

Mutta, jospa nyt saisi tämän blogin taas henkiin!